|
Sakari
Selin ei olisi voinut antaa kirjalleen
paremmin aikakautta ja sodanjälkeisen
nuorisen aatteita ja haaveita kuvastavaa
nimeä. Kyseessä oli todella sukupolvi,
joka sodan päättyessä osallistui tarmolla
maan jälleenrakentamiseen ja ennen muuta
demokratian mahdollisuuksien ja rajojen
koettelemiseen. |
|
Sodanaikainen
tanssikielto kumottiin. Nuorille avautui
mahdollisuus tavata toisiaan iloisten
iltamien, tanssin ja harrastusten piirissä.
Työväenliikkeen vasemmisto sai jälleen täydet
kansalaisoikeudet ja vasemmiston järjestötoiminta
ryöpsähti yhtäkkiä maan alta
julkisuuteen. Heti ensimmäisissä sodan jälkeisissä
vaaleissa syksyllä 1944 perustettu SKDL sai
valtavan äänivyöryn. Sen edustajat pääsivät
merkittäviin asemiin maan hallituksessa,
solmittiin kolmen suurimman eduskuntaryhmän
- sosialidemokraattien, kansandemokraattien
ja maalaisliiton – yhteistyösopimus, joka
tähtäsi maan yhteiskuntaelämän
demokratisoimiseen, koululaitoksen
uudistamiseen, työlainsäädännön
uudistamiseen ym. |
|
Kaikessa
tässä nuori sukupolvi oli innolla mukana.
Se uskoi todella nopeaan kehitykseen ja
muutokseen. Ensimmäiset paikalliset
nuorisojärjestöt perustettiin jo syksyllä
1944 ja ne yhdistyivät vuoden viimeisenä päivänä,
uuden vuoden aattona uuteen perustettuun
Suomen demokraattiseen
nuorisoliittoon. |
|
Nuoriso
tarvitsi myös oman äänenkannattajan,
vaikka he olivat myös innokkaasti mukana
levittämässä syksyllä perustettuja
SKDL:n Vapaa Sana ja SKP:n Työkansan
Sanomat lehtiä. Tamperelaiset olivat
ehtineet jo tammikuussa 1945 saada oman
julkaisunsa Uusi Nuoriso näytenumeron. Myöhemmin
keväällä tamperelaisten julkaisu lopetti
toimintansa ja voimat keskitettiin SDNL:n
perustamaan Terä-lehteen, jonka näytenumero
ilmestyi toukokuussa 1945.
|
|
Terästä
muodostui uuden optimistien sukupolven
aatteiden ja haaveiden sekä monipuolisen
toiminnan kuvaaja. Se toimi myös myös
leniniläisittäen ilmaistuna nuorison
agitaattorina, propagandistina ja
organisaattorina. Lehden levikkityö antoi
mahdollisuuden rakentaa uusia ystävyyssuhteita
nuorten keskuudessa. Lehteen kirjoittivat
niin rintamilta vapautuneet nuoret miehet,
kuin runoutta harrastavat nuoret naiset ja
tytöt. Terä oli selkeästi oman aikansa
johtava radikaali kulttuurilehti, jonka
palstoilla esiintyivät maamme silloiset
eturivin edistykselliset kirjailijat,
runoilijat, mutta myös vanhemman polven
aktiivipoliitikot.
|
|
Lehti
seurasi tarkaavaisesti yhteiskunnallista
kehitystä ja mm eduskunnan toimia nuorison
aseman parantamiseksi. Se esitteli nuorison
vaatimuksia ja nuorten eduskunta- ja
kunnallisvaaliehdokkaiden
toimintaa. Monet TUL:n riennoissa ja
urheilutoimittajina myöhemmin laajemminkin
tunnetuksi tulleet aloittivat
urheilutoimittajan uransa Terän
urheiluavustajina.
|
|
Sakari
Selin on koonnut terävän ja monisärmäisen
kuvan sodanjälkeisen nuorison toiminnasta
nimenomaan sellaisena kuin se esiintyi Terä-lehden
palstoilla vuosina 1945-53. Toki lukija jää
kaipaamaan entä jatko? Kuka kirjoittaisi
uudistuneesta Terästä seuraavan sukupolven
silmin nähtynä?
|
|
Tarkasti
ottaen sukupolven vaihdos nuorisoliitossa
alkoi 1950-luvun puolivälissä, kun liiton
puheenjohtajaksi valittiin nuori lappilainen
kansanedustaja Anna-Liisa Tiekso ja
toiminnanjohtajaksi tituleerattu Olavi Hänninen.
Varsinaisesti sota-ajan kokenut sukupolvi väistyi
liiton johdosta kokonaisuudessaan kuitenkin
vasta 1962 Helsingin nuorisofestivaalin jälkeen.
Demokraattisen nuorison maailmanliiton (DNML)
ja Kansainvälisen ylioppilasliiton
aloitteesta järjestetyistä maailman
nuorison ja ylioppilaiden festivaaleista
muodostui optimistien sukupolven
rauhantahdon, kansainvälisen ystävyyden ja
solidaarisuuden mahtava voimannäyte.
Osanottonsa laajuudelta ne ylittivät
Olympiaadit.
|
|
Sakari
Selinin Terä-tutkimus on erinomainen lisä
SDNL:n historiaan, josta Reijo
Viitanen on kirjoittanut laajan
tutkimuksen Punainen
aate, sininen vaate. Suomen Demokraattinen
Nuorisoliitto 50 vuotta. 1994. Osittain
se täydentää myös pioneerien historiasta
Esa
Ålanderin kirjoittamaa Punaisen
Liinan Lapset. SDPL 50 vuotta. 1995.
|
|
Sakarin
Selinin kirja liittyy samalla myös
kansandemokraattisen lehdistön
historiatutkimukseen, jota yleisen
lehtimiesliiton tuella on suoritettu. Kun tähän
liitetään myös kommunistisen ja
kansandemokraattisen liikkeen eli nykyistä
Vasemmistoliittoa edeltäneiden
vasemmistolaisten poliittisten järjestöjen
historintutkimus voidaan todeta, että tällä
saralla on tutkijoille edelleen mittaamaton
työkenttä edessään. |
|
Oiva
Björkbacka |
