Opintoretki Moskovaan

Opintoretki Moskovaan

Yleisen lehtimiesliiton vuoden 2004 opintomatka suuntautui Moskovaan, missä 39 osanottajaa vieraili 8. – 12. syyskuuta. Matka tehtiin junalla. Majoituspaikkana oli Rossija -hotelli, yksi purkutuomion saaneista Moskovan keskustan monumenteista.

Matkan opinto-ohjelma käsitteli Venäjän vasemmiston näkymiä ja joukkotiedotuksen tilaa. Moskovan nähtävyyksiin tutustuttiin kierto-ajelulla ja risteilemällä Moskova -joella.

Matkan aluksi vierailtiin Gorbatshov -säätiössä, jonka toimintaa selostivat Venäjän tiedeakatemian sosiologian professori Juri Krasin ja säätiön poliittisen osaston johtaja Olga Zdravomyslova. Säätiön puheenjohtajan, Neuvostoliiton viimeisen presidentin Mihail Gorbatshovin neuvonantaja, professori Boris Slavin kertoi Venäjän sosialidemokraattisen puolueen viikonvaihteessa pidetystä puoluekokouksesta.
Gorbatshov -säätiö on hallituksesta riippumaton kansainvälinen säätiö, joka harjoittaa poliittis- taloudellista tutkimusta ja hyväntekeväisyyttä. Yksi Venäjän sosialidemokraattisista puolueista toimii säätiön ympärillä.

Venäjän keskustavasemmiston suurimman järjestön, useista pikkupuolueista koostuvan Rodina (Kotimaa) -liittokunnan näkymistä kertoi Moskovan aluejärjestön puheenjohtaja, kansanedustaja Andrei Zhukov, joka on Venäjän parlamentin alahuoneen Duuman ulkoasiainvaliokunnan jäsen.

Venäjän joukkotiedotuksen rakennetta ja ongelmia valotti Suomen Moskovan suurlähetystön järjestämässä tilaisuudessa tohtori Dimitri Polikanov VCIOM -mielipidemittauslaitoksesta. Tilaisuuden isäntinä toimivat uusi suurlähettiläs Harry Helenius ja lehdistöneuvos Tuomo Pesonen.
Yksi matkalaisista oli Kansan Uutisten entinen päätoimittaja ja Moskovan kirjeenvaihtaja Erkki Kauppila, joka kertoi matkan antamista vaikutteista KU:ssa.

moskova_2
Tapani Elgland ja vanha tuttava metroaseman olutjonossa.
moskova_1
YLL:n Moskovan matkalaiset Maneesiaukion Marxin patsaalla.
moskova_3
Oiva Björkbacka tulkkaa Juri Krasinia Gorbatshov -instituutissa.

 

Se kallehin kaupungeista

Suomalaisen vasemmiston sodanjälkeisille sukupolville Moskovalla oli poikkeuksellinen merkitys. Se oli unelmiemme kohde silloin, kun emme olleet siellä lainkaan käyneet. Lauloimme kauneimmasta kaupungista, sen tummista illoista. Liitimme Moskovaan monin tavoin unelmia kestävästä rauhasta, paremmasta maailmasta.
Joillekin opiskelun ja matkailun myötä tapahtunut tutustuminen kaupunkiin merkitsi yhä suurempaa kiintymistä siihen. Useammille ehkä kuitenkin pitkäaikaisempi opiskelu kaupungissa tuotti pettymyksiä, syvääkin vastenmielisyyttä. Purnasimme sen suuria epäkohtia, sen asuntojen kehnoutta, sen byrokratian sietämättömyyttä.
Vastenmielisyyttä lisäsi monien ajatuksissa se aatteellinen ja poliittinen painostus, joka kaupungin nimissä suunnattiin niihin vasemmistolaisiin, jotka eivät olleet suurvallan johdon linjoilla yhteiskunnallisissa asioissa.

Mutta Moskovan kerran syvästi kokeneilla säilyy mielen pohjalla aina pyrkimys kokea kaupunki uudelleen, nähdä moskovalaiset ajan pyörteissä.
Tänään Moskovaan kannattaa todella mennä! Suomalainen jokapäiväinen mediavyörytys antaa siitä mielestäni pahasti vinoutuneen kuvan.

Lähes viisitoista vuotta markkinataloutta on muuttanut Moskovan uusiksi. Siitä on tullut komeampi, vauraampi, siistimpi. Se paisuu ulospäin ja ylöspäin, neuvostovallan tunnusten tilalle ovat tulleet kansainvälisten ja venäläisten suurfirmojen valoviestit. Eri puolilta saapuvan matkailijan, rivituristin, on paljon aikaisempia aikoja helpompi elää uudistuneessa suurkaupungissa.

Mutta liian nopeita johtopäätöksiä ei kannata tehdä, kun on kysymys Moskovasta ja Venäjästä. Muutoksethan liittyvät ennen muuta ulkonäköön, ja arkielämä on monille ihmisille jotakin aivan muuta.

Vanhan repiminen on ollut joissakin suhteissa välttämätöntä. Joissakin yhteyksissä se tuntuu hyvinkin oudolta. Maneesin aukion tyhjyys ja ammottava aukko perinteikkään Moskova-hotellin paikalla koskee sydämeen. Ja samanlainen aukko on pian Rossija-hotellin paikalla. Purkutuomio on jo olemassa. Mutta sitä varmaan harva kaipaa…

Muutos koskee hämmentävästi monia yksityiskohtia. Bolshevikit tekivät aikanaan rikoksen hävittämällä kirkkoja. Nyt kirkkojen kupolit kyllä loistavat, mutta joka askeleella törmää vastenmielisiä muotoja saavaan uskonnolla keinotteluun.

Mitä ajatteleekaan kaiken kokenut moskovalainen, kun näkee loistokkaissa myymälöissä maailman suurfirmojen laatutuotteiden vuoria sellaisin hinnoin, jotka eivät ole heidän lompakkonsa mukaisia? Ajattelevatko, että tämä ei ole heitä, vaan toista maailmaa varten? Syntyykö samalla kuvitelmia paluusta neuvostoaikaan?
Kysymyksiä, joihin on varmasti monia vastauksia.

Uudet sukupolvet kulkevat nyt Moskovan kaduilla, puistoissa, portaikoissa. Heille Venäjän sosialistista utopiaa, sen käytännön epäonnistumista ei ole juuri olemassakaan. Tai korkeintaan se elää vanhempien epäselvinä muistoina, menneisyyden haavekuvina. He elävät uutta maailmaa.
Ja millainen maailma se uusi on, sitä ei kukaan tiedä, ei Venäjän johtokaan.

Joka tapauksessa nykyhetken Moskovassa tapahtuu jotakin sellaista, jota naapurimaan kansalaisten ei ole lupa sivuuttaa tai aliarvioida niin kuin suomalaisessa julkisuudessa tätä nykyä liian usein tapahtuu.