Sakari Selin, Optimistien sukupolvi. Sodanjälkeisen nuorison aatteet ja haaveet
Terä-lehden kuvastamina.
Julkaisija Yleinen lehtimiesliitto. 2004
Sakari Selin ei olisi voinut antaa kirjalleen paremmin aikakautta ja sodanjälkeisen nuorisen aatteita ja haaveita kuvastavaa nimeä. Kyseessä oli todella sukupolvi, joka sodan päättyessä osallistui tarmolla maan jälleenrakentamiseen ja ennen muuta demokratian mahdollisuuksien ja rajojen koettelemiseen.
Sodanaikainen tanssikielto kumottiin. Nuorille avautui mahdollisuus tavata toisiaan iloisten iltamien, tanssin ja harrastusten piirissä. Työväenliikkeen vasemmisto sai jälleen täydet kansalaisoikeudet ja vasemmiston järjestötoiminta ryöpsähti yhtäkkiä maan alta julkisuuteen. Heti ensimmäisissä sodan jälkeisissä vaaleissa syksyllä 1944 perustettu SKDL sai valtavan äänivyöryn. Sen edustajat pääsivät merkittäviin asemiin maan hallituksessa, solmittiin kolmen suurimman eduskuntaryhmän – sosialidemokraattien, kansandemokraattien ja maalaisliiton – yhteistyösopimus, joka tähtäsi maan yhteiskuntaelämän demokratisoimiseen, koululaitoksen uudistamiseen, työlainsäädännön uudistamiseen ym.
Kaikessa tässä nuori sukupolvi oli innolla mukana. Se uskoi todella nopeaan kehitykseen ja muutokseen. Ensimmäiset paikalliset nuorisojärjestöt perustettiin jo syksyllä 1944 ja ne yhdistyivät vuoden viimeisenä päivänä, uuden vuoden aattona uuteen perustettuun Suomen demokraattiseen nuorisoliittoon.
Nuoriso tarvitsi myös oman äänenkannattajan, vaikka he olivat myös innokkaasti mukana levittämässä syksyllä perustettuja SKDL:n Vapaa Sana ja SKP:n Työkansan Sanomat lehtiä. Tamperelaiset olivat ehtineet jo tammikuussa 1945 saada oman julkaisunsa Uusi Nuoriso näytenumeron. Myöhemmin keväällä tamperelaisten julkaisu lopetti toimintansa ja voimat keskitettiin SDNL:n perustamaan Terä-lehteen, jonka näytenumero ilmestyi toukokuussa 1945.
Terästä muodostui uuden optimistien sukupolven aatteiden ja haaveiden sekä monipuolisen toiminnan kuvaaja. Se toimi myös myös leniniläisittäen ilmaistuna nuorison agitaattorina, propagandistina ja organisaattorina. Lehden levikkityö antoi mahdollisuuden rakentaa uusia ystävyyssuhteita nuorten keskuudessa. Lehteen kirjoittivat niin rintamilta vapautuneet nuoret miehet, kuin runoutta harrastavat nuoret naiset ja tytöt. Terä oli selkeästi oman aikansa johtava radikaali kulttuurilehti, jonka palstoilla esiintyivät maamme silloiset eturivin edistykselliset kirjailijat, runoilijat, mutta myös vanhemman polven aktiivipoliitikot.
Lehti seurasi tarkaavaisesti yhteiskunnallista kehitystä ja mm eduskunnan toimia nuorison aseman parantamiseksi. Se esitteli nuorison vaatimuksia ja nuorten eduskunta- ja kunnallisvaaliehdokkaiden toimintaa. Monet TUL:n riennoissa ja urheilutoimittajina myöhemmin laajemminkin tunnetuksi tulleet aloittivat urheilutoimittajan uransa Terän urheiluavustajina.
Sakari Selin on koonnut terävän ja monisärmäisen kuvan sodanjälkeisen nuorison toiminnasta nimenomaan sellaisena kuin se esiintyi Terä-lehden palstoilla vuosina 1945-53. Toki lukija jää kaipaamaan entä jatko? Kuka kirjoittaisi uudistuneesta Terästä seuraavan sukupolven silmin nähtynä?
Tarkasti ottaen sukupolven vaihdos nuorisoliitossa alkoi 1950-luvun puolivälissä, kun liiton puheenjohtajaksi valittiin nuori lappilainen kansanedustaja Anna-Liisa Tiekso ja toiminnanjohtajaksi tituleerattu Olavi Hänninen. Varsinaisesti sota-ajan kokenut sukupolvi väistyi liiton johdosta kokonaisuudessaan kuitenkin vasta 1962 Helsingin nuorisofestivaalin jälkeen. Demokraattisen nuorison maailmanliiton (DNML) ja Kansainvälisen ylioppilasliiton aloitteesta järjestetyistä maailman nuorison ja ylioppilaiden festivaaleista muodostui optimistien sukupolven rauhantahdon, kansainvälisen ystävyyden ja solidaarisuuden mahtava voimannäyte. Osanottonsa laajuudelta ne ylittivät Olympiaadit.
Sakari Selinin Terä-tutkimus on erinomainen lisä SDNL:n historiaan, josta Reijo Viitanen on kirjoittanut laajan tutkimuksen Punainen aate, sininen vaate. Suomen Demokraattinen Nuorisoliitto 50 vuotta. 1994. Osittain se täydentää myös pioneerien historiasta Esa Ålanderin kirjoittamaa Punaisen Liinan Lapset. SDPL 50 vuotta. 1995.
Sakarin Selinin kirja liittyy samalla myös kansandemokraattisen lehdistön historiatutkimukseen, jota yleisen lehtimiesliiton tuella on suoritettu. Kun tähän liitetään myös kommunistisen ja kansandemokraattisen liikkeen eli nykyistä Vasemmistoliittoa edeltäneiden vasemmistolaisten poliittisten järjestöjen historintutkimus voidaan todeta, että tällä saralla on tutkijoille edelleen mittaamaton työkenttä edessään.
Oiva Björkbacka