YLL:n syysmatkalla 19–22. lokakuuta Tukholmaan tutustuimme kahteen mediaan ja niiden tekijöihin, kävimme Suomen Tukholman lähetystössä sekä Tukholman yliopistossa kysymässä, onko rikkaassa Ruotsissa ylipäätään köyhyyttä.
19 hengen ryhmämme matka alkoi Helsinki-Vantaan lentoasemalta sunnuntaiaamuna klo 8.15 Norwegianin koneella Tukholman Arlandaan, josta matkustimme kätevästi Arlanda Expressenilla Stockholm Centraleniin. Hotellimme Birger Jarl sijaitsi kävelymatkan päässä rautatieasemalta Östermalmilla.
Ensimmäisenä matkapäivänä ryhmällä ei ollut virallista ohjelmaa, minkä takia hajaannuimme ympäri kaupunkia. Jotkut suuntasivat National Museumiin, jossa oli esillä mm. laaja Hanna Hirsch Paulin näyttely Vapauden taito. Sunnuntai oli myös omistettu jazzille, sillä Tukholmassa oli meneillään 10-päiväinen Stockholm Jazz Festival -tapahtuma, joka on yksi Ruotsin vanhimmista ja isoimmista festivaaleista. Moni kävikin kuuntelemassa jazzia joko lähellä hotellia sijaitsevassa ravintolassa tai perinteikkäässä Gamla Stanin S:ta Clarassa, jonka kellariravintolassa esitetään jazzia muutenkin säännönmukaisesti.
Syysmatkan ns. virallinen ohjelma käynnistyi maanantaiaamuna, kun lähdimme vierailulle riippumattomaan vasemmistolehti Flammaniin, joka sijaitsi sympaattisessa puutalossa Solidaritetshusetissa. Lehden historia ulottuu vuoteen 1906, jolloin sitä tehtiin Luulajassa. Nykyisin kerran viikossa ilmestyvän lehden tilanne on hyvä – tilaajamäärä on noussut parin viime vuoden aikana 3 000–5000:een, ja talouskin on saatu kuntoon.
Tapasimme Solidaritetshusetin kirjastossa lehden päätoimittajan Leonidis Aretakisin ja myöhemmin myös koko toimituksen. Aretakis on toiminut ennen Flammania mm. Dagens Nyheterin kirjallisuuskriitikkona. Hänen esikoiskirjansa Extas i Folkhemmet käsittelee psykedeelien historiaa Ruotsissa.
– Saamme kaikki rahamme lukijoilta, siis lehtemme tilaajilta. Pystymme kasvattamaan tilaajakuntaamme yksinkertaisesti keskittymällä lukijoihin – siihen, mitä he haluavat lehdestämme lukea. Esiinnyn itse myös melko usein mm. erilaisissa keskusteluohjelmissa. Sen avulla pystyn tuomaan näkyvyyttä Flammanille. Olen antanut persoonani lehden käyttöön, sanoo Leonidis Aretakis.
Lehden uusimmassa numerossa on isoja juttuja mm. Tukholman julkisen liikenteen lippujen hinnoista, seuraavan budjetin valmistelusta, Palestiina-mielenosoituksista sekä apulaisprofessori Karl Cauffinin kirjoittama esseetyylinen reportaasi hänen suhteestaan uima-altaisiin. Cauffin työskentelee Tukholman yliopiston kansanterveystieteiden laitoksella.
Aretakis kertoi myös oman turvallisuustilanteensa heikentymisestä Ruotsissa. Toimittajiin kohdistuva vihapuhe ja suoranainen uhkailu on lisääntynyt Ruotsissa. Sen jälkeen, kun Aretakisin vaimo sai kotiin kirjeen, jossa uhattiin katkaista hänen puolisonsa pää, on perhe joutunut turvautumaan erilaisiin turvajärjestelyihin. Aikomuksena on myös muuttaa kokonaan salaiseen osoitteeseen.
Flammanista Aftonbladetiin
Flammanin jälkeen siirryimme toisenlaiseen todellisuuteen, sillä iltapäivällä meitä odotti tapaaminen toimittaja Åsa Linderborgin kanssa iltapäivälehti Aftonbladetin toimituksessa Tukholman keskustassa. Filosofian tohtoriksi väitellyt Linderborg on erittäin tunnettu toimittaja Ruotsissa
Aftonbladet on nykyään osa norjalaista Schibstedt- mediakonsernia, johon kuuluu myös mm. Svenska Dagbladet. Lehden toimitukset sijaitsevatkin kylki kyljessä. Aiemmin iltapäivälehden omisti Ruotsin ammattiliittojen keskusjärjestö LO.
Aftonbladet on kuuluisa räväkkyydestään ja klikkiotsikoistaan. Tämä sama asia koitui myös Åsa Linderborgin uran käännekohdaksi hänen kirjoitettuaan #metoo-henkisen artikkelin, joka syytti Tukholman kaupunginteatterin johtajaa Benny Fredrikssonia kovaotteisista johtamistavoista. Joulukuussa 2017 ilmestyneen artikkelin katsottiin olleen ainakin välillisesti syynä Fredrikssonin itsemurhaan.
Lindborg kertoo, että hänen ei olisi missään tapauksessa pitänyt kirjoittaa juttua sillä tavoin kuin kirjoitti. Hän on vieläkin asiasta erittäin pahoillaan.
Jutun saaman kohun takia hän joutui siirtymään kulttuuriosaston johtajan paikalta kotimaan toimittajaksi pitkähkön sairausloman jälkeen. Hän kirjoitti ”kauhuvuodestaan” myös kirjan nimeltä Året med 13 månader.
– Omaa turvallisuuttani on myös uhattu monesti. En voi asua turvallisuussyistä yhdessä poikani kanssa, vaan hän asuu isänsä luona. Jouduin myös hankkimaan kotini ikkunoihin panssarilasit, hän sanoo.
Linderborg kertoi meille vieraille lehtensä 1800-luvulle ulottuvasta historiasta ja nykypäivästä. Aftonbladetissa työskentelee tällä hetkellä 250 toimittajaa, ja lehti on voimissaan, vaikka printtilehden huippulevikit ovatkin taakse jäänyttä elämää. Aftonbladet on edelleen Ruotsin suurin iltapäivälehti sekä digitaalisena että printattuna versiona. Verkkoversion kehittäminen aloitettiin nimenomaan kulttuurista jo vuonna 1994 yhteistyössä Tukholman yliopiston mediatutkimuksen laitoksen kanssa.
Hänen mukaansa Ruotsissa journalismi on yhteisen etiikan säätelemää ja lehdet puolueista riippumattomia, mutta silti oikeisto–vasemmistoakselilla vahvasti poliittisesti kantaaottavia. Pääkirjoitustoimittajat – myös kulttuurin – ovat avoimesti vahvoja poliittisia vaikuttajia eri tavoin kuin Suomessa
– Kulttuurisivuillakin käydään koko ajan isoja yhteiskunnallisia ja poliittisia kamppailuja. Siten sitoutumattomasti sosiaalidemokraattinen Aftonbladet pystyy nostamaan jopa runokritiikin kuumaksi puheenaiheeksi julkkisjuorujen sekaan.
Tutustuimme myös Aftonbladetin toimitukseen ja annoimme Åsalle lahjan: salmiakkia, pikku pullon salmiakkikossua sekä Monika Fagerholmin uusimman romaanin.
Kolmas matkapäivä: lähetystö ja yliopisto
Aftonbladetin jälkeen ryhmämme levittäytyi jälleen pitkin Tukholmaa. Muutamat lähtivät taksilla suomalaisten hyvin tuntemaan Fotografiskaan, jossa oli auennut museon 15-vuotisjuhlanäyttely, 15 Fotografiska år – Jubileumutställning. Jokunen puolestaan käveli Drottningsgatanille syömään pastaa.
Kolmannen matkapäivän aamu oli varattu Suomen Tukholman suurlähetystön vierailulle, jossa isäntänä oli viestintä- ja maakuvavirkamies Pasi Myöhänen. Monet toimittajat linkittävät Myöhäsen Englantiin ja Lontooseen, jossa hän toimi kymmenkunta vuotta YLE:n freelancerina. Lähetystöön hänet rekrytoitiin konsulttitalo Milttonilta.
Myöhänen kertoi meille Suomen ja Ruotsin välisistä suhteista, Suomen maakuvasta Ruotsissa ja yhteisistä turvallisuushuolista. Myöhäsen mukaan uudenlaista Suomi-kuvaa Ruotsissa ovat luoneet viime vuosina nimenomaan Sanna Marin ja Alexander Stubb. Ylipäätään Suomea pidetään Ruotsissa monissa asioissa jopa esikuvana. Ruotsalainen mediahuomio oli taattu myös, kun Ruotsin euroviisuvoittaja Bara bada bastu Kaj kävi testaamassa Suomen lähetystön saunan.
Tällä hetkellä Suomen ja Ruotsin välisten keskusteluiden keskiössä ovat olleet puolustus- ja turvallisuusasiat sekä kauppasuhteet. Myöhänen toivoo, että muustakin puhuttaisiin yhdessä jatkossa enemmän, esimerkiksi vaikka kulttuurista ja yhteiskunnallisista asioista.
Ohjelmamme tiivistyi loppua kohden, sillä lähetystövierailun jälkeen meidän piti ehtiä vielä Tukholman yliopiston Institut för social forskningiin tapaamaan taloustieteen professoria Markus Jänttiä. Hän kertoi meille tutkimustuloksistaan, jotka puhuivat karulla kielellään Ruotsin kasvavista tuloeroista ja erityisesti lapsiköyhyydestä, joka on Ruotsissa yllättävänkin korkealla tasolla verrattuna muihin Pohjoismaihin. Jäntin tutkimustulokset on myös uutisoitu Ruotsissa.
Viimeisin yhteinen pysähdyspaikkamme Tukholmassa oli Värtahamn, josta lähdimme laivalla kohti Suomea, kotia.
Tiina Ruulio
Klikkaa kuvia suuremmiksi!
